|
Pertin hokkarit on aivan uudet
Ne joulua ylistää, huulet
hieman rohtuneet ja halkeilleet
onnea syvää hymyää,
kun Lastenlehdon kentän jäätä pitkin
kiittää poika jaloissaan hokkarit
Äkkiä vastaranta pois katoaa
Horisontti kauas karkaa
Pimeys kaiken syö ja
hetkessä mustaakin mustempi yö aistit tukahduttaa
Vaan poika seisoo yksin,
hän on lumen sankari
Pertin hokkarit on aivan uudet
Vaikka alla vaanisi mustaa
jäätä ja sen alla mustat vedet levättömät,
jotka eivät pääty kai pohjaan koskaan
Niin kiitää poika sen jään päällä
Vaikka vastaranta ei näy,
jossakin oksaltaan tippunut lumipöllö vajoaa loskaan
Pertti katosi kun piteli ilmoja
Sama poika jolla oli kotona kai pahoja ongelmia, mutta
Aina iloisena kouluun tästä meidän pihan lävitse oikaisi
Kohtalostaan kyseltiin kylillä viikkoja
Kai se jonnekin pois luisteli,
jossain vanhaksi eli
Vaan eräs valkoharmaahapsinen, kapakan nurkassa
Juuri viime hetkellä säästyi nukahtamasta,
puheille päätään puisteli
Pertin hokkarit olivat aivan uudet
Vaikka alla olisi vaaninut mustaa jäätä
ja sen alla mustat vedet levättömät,
jotka eivät olisi päättyneet
pohjaan kai koskaan
Niin kiiti poika sen jään päällä,
vaikka vastaranta ei näkynyt,
jossakin oksaltaan tippunut
lumipöllö vajosi loskaan
Harmaahapsi tulee ja antaa
jokaiselle lapselle ikioman paketin
Liisi saa junaradan, Pertti hokkarit,
mutta Ivan saa avaruusraketin
Lastenlehdon lapset
katosivat jälkiä jättämättä joka ikinen
Taisivat olla taikahokkarit
Jonakin päivänä muistan
minne ne olikaan minua viemässä
Pakkaan kamani ja pakenen
Pertin hokkarit on bränikät
|
